sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Perfect Day

Kun hostit kysy mitä haluan tehdä viimeisenä päivänäni vastasin: dinner lempipaikassani ja haluan nähdä auringonlaskun ja sain molemmat. Päivä oli täydellinen! Aivan täydellinen!! Se meni ohi kuitenkin aivan liian nopeasti ja kolmen tunnin päästä on herätys. Voi että minulla tulee ikävä näitä ihmisiä ja tätä elämää <3














Vaihtovuoteni

Olen tuijottanut tätä sivua jo päiviä enkä tiedä miten voisin parhaiten kuvailla vuottani Michiganissa. Sitä on vaikea kuvailla, koska kukaan ei tule koskaan täysin ymmärtämään millaista se oli. Uskon että parhaiten voin kuvailla vaihtovuotani, on sanomalla sen olleen uskomaton ja silmiä avaava kokemus. Jätin taakseni rakkaan perheeni, ystäväni ja maan, jossa olin asunut koko ikäni. Vastineeksi sain täysin uuden maan tutkittavaksi, jossa tapasin uudet ihmiset, opin uuden kieleen ja kulttuuriin. Nyt kun katson taaksepäin aikaan tajuan että vaihtariksi lähteminen on pelottavaa. Jätät taakse kaiken, jotta pääset asumaan ihmisten kanssa, jotka ovat vain nimiä paperilla. New Yorkissa ollessani en vielä oikein tajunnut että en tule olemaan kotona 9 kuukauteen. Se tuntui enemmänkin lomalta kavereiden kanssa ja tuntui että kohta olisin jo kotona. Ensimmäisen kerran tajusin että olen oikeasti vaihtari, oli se hetki kun näin hostperheeni ensimmäisen kerran Tervetuloa –lapun kanssa. Siitä päivästä lähtien olen kokenut uskomattomia asioita täällä Michiganissa. Olen tutustunut amerikkalaisen kulttuurin lisäksi 12 eri kulttuuriin; aina Thaimaasta Ecuadoriin. Vuoteni on ollut täynnä hetkiä jolloin olen pysähtynyt ja tajunnut kuinka hyvä päätös tänne tuleminen oli. 


Ennen vuoteni alkua luin vaihtareiden blogeja ja monet niistä kertoivat kuinka tämä vuosi tulee olemaan paras ja rankin vuotesi. Vuosi on ollut paras mutta omalta kohdaltani se ei ole ollut erityisen rankka. En ole potenut koti-ikävää, mutta tietenkin minulla oli matkan varrella päiviä jolloin kaipasin kotia. Haluan tulevien vaihtareiden tietävän ettei vuosi välttämättä ole rankka mutta ei se aina helppokaan ole. Elämä täällä menee eteenpäin joka päivä ettei ole edes aikaa miettiä mitä Suomessa tapahtuu ja pian huomaatkin lähtöpäivän olevan aivan kulman takana. Rankin asia vaihtovuodessa ovat hyvästit. Kun sanoin hyvästit perheelleni Helsinki-Vantaa lentokentällä, tiesin tulevani takaisin Suomeen. Tiesin että näkisin heidät taas ja kaikki palaisi takaisin normaaliin arkeen. Mutta täältä lähtiessäni, en ole varma näenkö näitä ihmisiä enää uudestaan. Lähdön kanssa minulla onkin luonnollisesti erittäin ristiriitaiset tunteet. Tietenkin haluan päästä perheeni ja ystävieni luokse, mutta toisaalta se tarkoittaa hyvästejä.



Tämä vuosi on tarjonnut upeita elämyksiä ja olen kasvanut ja muuttunut. En ole enää täysin sama ihminen kuin olin kotoota lähtiessäni. Olen ylpeä itsestäni, sillä todellakin olin täällä koko vuoden ajan. Rikoin rajojani ja poistun mukavuusalueeltani. Olen ylpeä itsestäni että ensimmäisenä koulupäivänä uskalsin aloittaa keskustelun tuntemattomien amerikkalaisten kanssa. Olen ylpeä että uskalsin tavoitella roolia teatterissa ja sen saatua esiintyä 150 päisen yleisön edessä englanniksi. Olen ylpeä itsestäni että aloitin tenniksen ja löysin lajin jota rakastan. Ja olen ylpeä itsestäni, koska uskalsin tavoitella unelmiani. En voi vieläkään uskoa että vietin vuoden ulkomailla ja toteutin pitkäaikaisen unelmani. Olen kasvanut huimasti ja itsenäistynyt entisestään. Näen itsessäni muutoksia ja huomaan näkeväni asiat eri valossa. Rakastan Amerikkaa mutta samalla osaan arvostamaan Suomea ja perhettäni aivan uudella tavalla. Opin arvostamaan pieniä asioita Suomesta ja tajusin kuinka uskomattoman hyvä paikka Suomi on asua. Huomasin kuinka uskomaton perhe minulla on ja miten he ovat aina olleet tukemassa minua tällä seikkailullani.
         



Hyvästien sanominen ei tule olemaan helppoa. Ei ole helppoa sanoa hyvästit elämälleni täällä, koska vaikka tulisin joku päivä takaisin, ei se koskaan tuntuisi samalta. On vaikeaa sanoa hyvästit hosteille joista on tullut toinen perheeni. He ovat kulkeneet matkani vierelläni tukien ja pitäen huolta minusta. Tulee outoa asua Suomessa kaiken hiljaisuuden parissa, kun on tottunut jatkuvaan huiskeeseen. Minulla tulee kova omaa Pageria, joka on kulkenut saman matkan kuin minä ja josta on todellakin tullut oma siskoni. Meistä on tullut läheiset ja olemme luvanneet etteivät nämä hyvästit ole lopulliset, me tapaamme pian uudestaan. On haikeaa sanoa hyvästit ihanille ystäville jotka ovat pitäneet minusta huolta ja varmistaneet että seikkailuni on hauska. Minulle tulee ikävä tätä kaikkea ja olen iloinen että pääsin kokemaan kaiken tämän. On surullista sanoa hyvästit mutta olen onnellinen että sain muistoja joita voin kantaa loppuikäni.
                      


Huomenna lennän DC:en leirille ja muutaman päivän päästä olen jo kotona. Tämä luku elämästäni on kohta ohitse, mutta minulla on vielä useita seikkailuja edessä. Kadunko vuottani? En. Tekisinkö sen uudestaan? Kyllä. Olen päässyt tutustumaan mitä upeampiin ihmisiin ja olen päässyt kokemaan paljon "ekoja" kertoja. Eka amerikkalainen jalkapallo peli, eka kerta New Yorkissa, eka kerta amerikkalaisessa high schoolissa jne. Nyt ekat kerrat ovat vaihtuneet viimeisiin kertoihin joka tarkoittaa päivien loppumista ja hyvästien sanomista. Vuosi on ollut täynnä tunteita ja tapahtumia ja kohta on aika astua lentokoneeseen ja palata kotiin jakamaan seikkailuani. 

torstai 4. kesäkuuta 2015

Viimeiset päivät Fremontissa


Mulla on vielä kolme kokonaista päivää Fremontissa jäljellä ja sitten lähden DC:een campin kautta kotiin. En voi vieläkään uskoa että olen lähdössä kotiin vaikka olen jo aloittanut pakkaamisen. Kokosin lyhyen videon vuodestani ja yläpuolella olevalla videolla pääset näkemään vilahduksen vuoteni tapahtumista.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Open House + Graduation ja huipennukseksi vielä Senior Escape

Lauantaina oli mun, Pagerin, Jaken ja Amberin Open House. Siellä juhlittiin mun, Jaken ja Amberin graduation:ia, mutta silti mun (ja Pagerin) osalta se oli ennemminkin läksiäiset. Aamulla ennen juhlia valmistettiin Pagerin kanssa lähes 200 minihodaria ja valmistauduttiin muutenkin juhlaan. Juhlien alkaessa ihmisiä alkoi tulla sisään ja olin niin iloinen että todella monet tulivat. Meillä oli todella hauskaa yhdessä ja naurettiin koko juhlien ajan. Pelattiin aivan parasta peliä ja ja otettiin satoja ryhmäkuvia. Mulla on todella iso muistikortti mutta jotenkin saimme senkin täyteen kuvia :D Rakastan mun ystäviä niin paljon ja olen onnellinen että pääsin tutustumaan heihin kaikkiin. Ennen lähtöäni ehdin onneksi nähdä heidät vielä uudestaan eli tämä ei ollut vielä lopullisten hyvästien paikka. Mun listalla on kymmeniä maita joissa mun pitää käydä moikkaamassa ystäviäni mutta listan ykkösenä on ehdottomasti Thaimaa, jonne menen moikkaamaan Thai siskoani. Meillä on jo Pagerin kanssa pitkä lista paikkoja joihin haluan mennä ja halutaan tehdä. Ja osaan hiukan Thai:ta joten osaan puhua jonkun kanssa sitä edes hiukan. Open House oli hauska kokemus ja tässä on kuvia lauantaista.







Meidän kaikki eläintarhan asukit




Ystäväni lapsi 







Aluevalvojamme



Eilen oli meidän graduation. Meidän piti olla paikalla aikaisin mutta emme tehneet mitään muuta kuin istuimme ja odotimme juhlan alkamista. Koko tapahtuma oli kuin amerikkalaisissa elokuvassa. Kuultiin useita puheita ja sitten kävelimme kaikki lavalle hakemaan diploma yksi kerrallaan. Yksi opettajista lausui nimemme kun menimme lavalla ja hän ei aivan saanut nimeäni oikein. Hän kyllä yritti todella kovasti saada nimeni oikein joten minua se ei haitannut. Olin tokaksi viimeinen joka sai diploman koska he laittoivat kaikki valmistuvat vaihtarit viimeisiksi. Lempikohtani koko seremoniasta oli hetki, jolloin heitimme hatut ilmaan. Se oli aivan ihana hetki! Graduation jälkeen otimme kuvia ja sitten lähdimme kotiin. 
Klo 18 mulla alkoi Senior Escape jonka tarkoituksena on viedä seniorit jonnekin paikkaan ja viettää koko yö yhdessä. Sen taka-ajatus oli estää nuoria juhlimasta jonka takia olimme koko yön siellä. Meille ei kerrottu minne olemme menossa ja ainoa tavara jonka saatiin tuoda oli pyyhe ja uimapuku. Emme saaneet tuoda mitään muuta ja meidän taskutkin tarkastetttiin. Ei puhelimia, kameroita ym. joka mielestäni oli kivaa  koska sen takia kaikki keskittyivät pitämään hauskaa. Päädyttiin suureen urheiluklubiin jossa oli useita urheilulajeja joita saimme tehdä; TENNIS, seinäkiipeily, koripallo, uiminen, squash ym. Mulla oli todella hauskaa ja pelasin tennistä tunteja. Kokeilin squashia joka oli todella hauskaa ja pidin siitä kovasti. Kokeilin muitakin lajeja joten periaatteessa urheilin koko yön. Meillä oli paljon ruokaa siellä ja koko ajan tuotiin lisää. Yksi yön kohokohdista oli hypnoosi esitys joka oli aivan mahtava. Ihmiset jotka laitettiin hypnoosiin tekivät kaikkea hauskaa joka sai meidät kaikki nauramaan. Mun posket olivat todella kipeät sen esityksen jälkeen. Tultiin kotiin kuuden maissa ja kyllä nukahdin nopeasti. Yö oli aivan mahtava kokemus ja pidin siitä kovasti. Nyt lähti sitten viimeinen viikko käyntiin.















Suomalaisia!!!!!